Hiilineutraali Kymenlaakso –tiekartan mukaan päästövähennystoimia on kohdennettava erityisesti energia-, liikenne ja maataloussektoreille. Toimenpiteitä ovat esim. liikenteen käyttövoiman muutos, liikennesuoritteen vähentäminen, logistiikan ratkaisut, eheä alue- ja yhdyskuntarakenne ja digitalisaatio. Toimenpiteitä ovat myös uusiutuvan energian osuuden lisääminen, teollisuuden hukkalämmön hyödyntäminen, uudis- ja korjausrakentamisen energiatehokkuus, energian kysyntäjoustot, puurakentaminen, kiertotalous-ratkaisut, TKI-toiminta ja kestävät kulutustavat. Hiilinieluja lisääviä toimenpiteitä ovat mm. ilmastoviisaat metsänhoidon menetelmät sekä ns. hiiliviljelymenetelmien käyttöönotto maataloudessa.
Ilmastokestävä Kymenlaakso
Kymenlaakso on ensimmäisenä maakuntana laatinut ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelman, Ilmastokestävä Kymenlaakso. Suunnitelmassa tarkasteltiin Kymenlaakson ilmastoskenaarioita, maakunnan haavoittuvuuksia sekä sopeutumistoimia yhdeksälle eri sektorille. Tarkastellut sektorit ovat maatalous, metsätalous, luonnon monimuotoisuus, yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus, lämmön- ja energiantuotanto ja jakelu sekä vesihuolto, sosiaali-. terveys- ja pelastusala, liikenne ja logistiikka, teollisuus ja muut elinkeinot, sekä matkailu ja virkistys.
Kymenlaakson ilmaston keskeisimmät muutokset ilmenevät talvisin, sillä talvikuukaudet lämpenevät muita vuodenaikoja enemmän. Talviolosuhteiden muutoksia ovat mm. roudan sekä jää- ja lumiajan ly-hentyminen, liukkauden lisääntyminen ja ns. lumitykki-ilmiön todennäköisyyden kasvu. Kevään sateet-tomien kausien ennustetaan pitenevän, samoin kesällä kuivuus- ja hellekaudet yleistyvät. Toisaalta myös myrskyjen ja rankkasateiden voimakkuuden ennustetaan kasvavat, joten kokonaissademäärissä ei välttämättä tapahdu selkeää muutosta. Lämpimämpien talvien johdosta Kymenlaaksossa talvehtii tulevaisuudessa yhä enemmän haitallisia vieraslajeja, mm. metsätuholaisia.
Kymenlaakson keskeisimpiä haavoittuvuustekijöitä ovat Kymijoen vesistön sekä Kotkan ja Haminan rannikkoalueiden tulvariskialueet; metsä- ja maatalouden suuri merkitys maakunnan taloudelle; talousmetsän suuri osuus ja siitä johtuva monimuotoisuudelle tärkeiden alueiden pirstoutuneisuus ja pienuus; maayhteys eteläisempään Eurooppaan, mikä edesauttaa vieraslajien leviämistä; logistiikka-alan keskeinen merkitys Kymenlaakson ja koko Suomen huoltovarmuudelle ja vientiteollisuudelle; sekä ikääntyvä väestö ja heikko talouskasvu.
Ilmastokestävä Kymenlaakso -suunnitelmassa todetaan, että maakuntaan tarvitaan uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyöverkostoja, jotta voidaan edistää Kymenlaakson ilmastokestävyyttä. Kokonaisval-tainen ilmastokestävyyden tavoittelu on keskeinen osa huoltovarmuutta, minkä lisäksi ennakoiva val-mistautuminen parantaa elinkeinoelämän ja teollisuuden toimintaedellytyksiä. Ilmastonmuutoksen hillintä on tehokkain tapa ehkäistä Kymenlaakson ilmastoriskejä, sillä erot alle 1,5 asteessa pysymisessä tai lähemmäs kolmen asteen lämpenemisessä ovat suuret.
Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuus köyhtyy Suomessa ja myös Kymenlaaksossa. Lajien ja luontotyyppien uhanalaistumiseen vaikuttavat merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset, kuten metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.
Kymenlaaksossa on kolme kansallispuistoa (Repovesi, Valkmusa ja Itäinen Suomenlahti) sekä Kotkan kansallinen kaupunkipuisto. Kymenlaaksossa on kuitenkin vähän suojelualueita muihin maakuntiin verrattuna (3,8 % suojeltu metsä- ja kitumaasta, Etelä-Suomen ka n. 5 %). Vanhojen metsien osuus on muuta maata vähäisempi, kun Kaakkois-Suomen metsistä lähes puolet on puustoltaan alle 40-vuotiaita. Myös suoluonnon ja vaelluskalakantojen turvaamiseksi tarvitaan lisätoimia. Turvetuotantoalueita, joilla on voimassa oleva ympäristölupa, on yhteensä noin 2 000 ha. Pirstaloituneita luonnon ydinalueita yhdistävien sini-viheryhteyksien merkitys korostuu maakunnassa jatkossa yhä enemmän. Kymenlaakson maakuntakaavassa biologista ja geologista monimuotoisuutta vaalitaan osoittamalla kaavassa luonnon arvoalueita ja tukemalla ekosysteemipalvelujen tuotantopotentiaalia. Kymenlaakson uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistä laaditaan selvitys vuoden 2023 aikana. Tämän pohjalta on tarkoitus laatia Kymenlaakson monimuotoisuusohjelma.
Uusiutuva energia
Kymenlaakson energiantuotannossa käytetään poikkeuksellisen paljon (66,5 % v. 2018) uusiutuvaa energiaa (Lähde: Energiateollisuus ry ja Kaakkois-Suomen ELY). Se koostuu pääosin metsä- ja selluteollisuuden sivuvirroista, kuten mustalipeästä. Lisäksi tuotetaan vesivoimaa ja biokaasua. Tuulivoimatuotannon lisäämisen edellytykset ovat heikot, johtuen mm. Puolustusvoimien linjauksista. Aurinkovoimalasuunnitelmia on runsaasti vireillä.
Bio- ja kiertotalous
Kymenlaakson metsät ovat erittäin intensiivisesti hyödynnettyjä (96 % puustosta puuntuotannon maal-la). Hakkuiden määrä vaihtelee vuosittain. Metsät ja niiden käyttöön perustuvat elinkeinot ovat Kymenlaaksossa taloudellisen hyvinvoinnin perus-ta. Kymenlaaksoon on keskittynyt merkittävä määrä puuta jalostavaa teollisuutta, joten edellytykset hiiineutraalille kiertotaloudelle ovat hyvät. Kymenlaakso on myös maatalous- ja elintarviketeollisuuden maakunta. Elintarviketeollisuus on kasvava Kymenlaaksossa, samoin luomutuotannon osuus. Kymenlaakso tunnetaan kokoaan merkittävämpänä luomuviljan tuotantoalueena. Kaakon luomutilojen keskikoko on 72 hehtaaria, joten ne ovat keskimäärin suurempia kuin suomalaiset luomutilat ja huomattavasti suurempia kuin tavanomaiset suomalaistilat. Yhdyskuntarakenteen kannalta Kymenlaaksossa korostuu kaupungin läheinen maaseutu.
Bio- ja kiertotalous onkin yksi Kymenlaakson älykkään erikoistumisen kärjistä. Kiertotalous perustuu suurelta osin puusta jalostettuihin tuotteisiin sekä perinteisen metsäteollisuuden tuotteiden lisäksi akku-teollisuuteen, pakkausteollisuuteen, puurakentamiseen ja biojalostamoihin. Muita bio- ja kiertotalouteen liittyviä sektoreita ovat maatalous ja elintarviketeollisuus, digitalisaatio, jätehuolto, luontomatkai-lu sekä liikenteen ja logistiikan kiertotalousratkaisut.
Ympäristön tila
Teollisuuden ja yhdyskuntien päästöt vesiin ja ilmaan ovat laskeneet merkittävästi 1990-luvulta, mutta vesistöjen hyvää tilaa ei ole vielä saavutettu kaikkialla. Ilmanlaatu on parantunut huomattavasti.
